Vectra ostettiin puhtaasti käyttöautoksi vuonna 2007, ei siis miksikään projektiksi. Autossa ei ollut ruostetta
juuri lainkaan, vaikka takaluukussa luki sekä Opel että Vectra. Käyttöauton ostossa kriteerinä oli
nimenomaan se, että mitään isompaa hitsattavaa ei saa olla, eikä tulla, joten tämän hintaluokan
Opelin ostaminen ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys. Auton kunto vaikutti ruosteettomuuden
lisäksi olevan muutenkin oikein hyvä, eli autoa oli aikaisempien omistajien toimesta pidetty ilmeisen
hyvin. Sisusta on erittäin siisti, eikä minkäälaisia itsetehtyjä räpellyksiä löytynyt
mistään. Ostettaessa mittarissa oli kilometrejä 203 tkm. Mitään suurempia muutoksia ei ole tarkoitus
tehdä, mutta luonnollisesti autoa kuitenkin madallettiin 35 mm ja alle vaihdettiin 16" Irmscher-vanteet vielä saman
päivän iltana kun auto ostettiin. Eihän sitä muuten olisi seuraavaa yötä pystynyt nukkumaan näkemättä korkeanpaikankammoon
liittyviä painajaisia.
Myöhemmin autoa madallettiin lisää ja siihen hankittiin Fondmetal-vanteet. Pikku hiljaa ruostetta alkoi myös kertyä, joten
vasen takajalkatila hitsattiin ja pohja putsattiin ja massattiin siitä taaksepäin. Myös vasempaan alakylkeen oli ilmestynyt
ruostetta, joten se ruostekorjattiin ja maalattiin keväällä 2012.
Pääsiäisenä 2013 joku oli keksinyt yrittää auton varastamista opiskelija-asuntoni parkkipaikalla Tampereen Hervannassa. Voro
oli rikkonut kuskin ovenkahvan ja lukon sekä viimeisessä kuvassa näkyviä kohteita, kuten ajonestolaitteen ja ohjauspylvään.
Itselläni ei ollut enää mielenkiintoa alkaa korjata kyseistä autoa, joten vakuutusyhtiö lunasti sen pois. Päädyin tähän, koska
Vectra oli palvellut jo monta vuotta ja alkoi hiukan kyllästyttääkin. Toivottavasti siitä vielä tulee auto jollekin.