Koska armas tyttöystäväni S. oli saanut juuri ajokortin, oli aika hankkia hänelle auto. Yhdellä autollakin olisimme varmaan pärjänneet, mutta itselleni auto on myös
harrastus, joten pidin kahta autoa miellyttävämpänä vaihtoehtona. Kriteerinä oli löytää ulkonäöltään vähintäänkin siedettävä auto, joka on tekniikaltaan kaikin puolin
toimiva ja luotettava. Luotettavuus oli erityiskriteerinä osittain myös siksi, että itselleni hankin Alfa Romeon. Pohdiskelun jälkeen päädyimme VAG-konsernin autoihin,
koska niistä oli hyvä mielikuva. Niitä ei myöskään ollut aivan lähipiirissä aiemmin majaillut, joten samalla sai kokeilla jotain uutta. Autoa etsittäessä moottorikoko
oli tullut rajattua maksimissaan 1.8 litraan, joten New Beetlejä ei siihen hakuun osunut. Muutaman pikkukoneisen VAG-konsernin auton katsomisen jälkeen vasta huomasimme
, että myös kyseinen automalli osuisi hintahaarukkaan. Tämä oli myös ensimmäinen auto, josta S. todella piti. Sellaisen hän sitten myös hankki. Itse olin mielissäni
valinnasta, sillä persoonallista autoa on kovin paljon ilmeetöntä perheautoa mukavampi huoltaa.
Kyseinen yksilö oli ehkä hiukan kalliimpi kuin muut, mutta pitkän etsinnän jälkeen motivaatio oli jokseenkinkin lopussa ja kaupat tehtiin. Pieniä käytön jälkiä lukuun
ottamatta auto oli hyvässä kunnossa. Sillä oli ajettu 140 tkm eikä suuria huoltoja ollut tulossa vähään aikaan. Pohja oli myös ruosteeton, kuten useimmissa tämän
ikäluokan kansanautoissa yleensäkin.
Pari murhetta auton kanssa kuitenkin tuli. Öljynvaihdon yhteydessä huomasin öljypropun kierteen olevan tuusan nuuskana. Sen sai onneksi tiivistettyä
moottoritiivisteliimalla. Lisäksi muutenkin kuluneen rengassarjan takarenkaan kyljen puhkaisi n. 3 cm pitkä orapihlajan piikki. Pienen aprikoinnin jälkeen hankittiin
koko rengassarja yhden kesän ajettavilla Ässä-renkailla ja tyyliin paremmin sopivilla 17" vanteilla. Vanteisiin luultavasti hankitaan vielä VW-keskiömerkit.