Vectran siirryttyä vakuutusyhtiön haltuun murron seurauksena oli aika hankkia uusi kulkupeli. Tarkoituksena oli löytää kohtuuhintainen ja hyväkuntoinen käyttöauto,
jossa olisi mielellään edellistä autoa parempi suorituskyky. Yhtälö vaikutti hankalalta. Hylättyjä ehdokasyksilöitä olivat Opel Vectra A (2.5 V6), Alfa Romeo 156 2.5 V6
sekä Opel Astra G (2.0 16V). Puoliksi uteliaisuudesta katsottu Alfa oli koriltaan harmillisen paljon elämää nähnyt ja kilometrejäkin oli mittarissa jo yli 250 tkm.
Kyseinen automalli jätti kuitenkin minuun lähtemättömän vaikutuksen, oli maine epäluotettavana ja käyttökustannuksiltaan kalliina autona miten huono tahansa.
Vakaumukseni, joka pidättäytyi italialaista autoista, kärsi pahan kolauksen.
Nettiautosta sitten löytyikin läheltä hyväkuntoinen ja varusteltu, joskin kolarikorjattu, AR 156 miellyttävällä värillä ja metkalla moottorilla. Kilometrejäkin oli
mittarissa vain 124 tuhatta. En voinut muuta kuin myydä sieluni siirtyen luigimaiseen autoiluun, josta tuskin tulee puuttumaan jännitystä tai taloudellisia vaikeuksia.
Huomionarvoista on myös se, että ylläpidän autoa opiskelijana.
Autosta löytyneitä virheitä olivat kesärenkaiden ja lohkolämmittimen + sisähaaran puute, huonokuntoiset takaluukun kaasujouset, lakan osalta puhki myllytetty konepelti,
lähestyvä jakohihnan vaihto (aikaraja), kieroksi nostettu nostopiste sekä pohjassa havaittu pintaruoste.
Kesävanteiksi löytyi Alfa Romeo 147:ssa olleet alkuperäisvanteet, joista kahdessa oli ajokuntoiset kumit päällä. Eturenkaisiin tilattiin Nokian kesäkumit, jotka
asennettiin pikimmiten. Vanteissa oli jonkin verran kanttarinpuremia ja jokseenkin haalistunut maalipinta. Maalipinta kiillotettiin Korrek-kliinerillä ja käsiteltiin
AutoGlym Extra Gloss Protectionilla ennen asennusta. Autoon vaihdettiin pikimmiten myös moottori- ja vaihteistoöljyt. Muita muutoksia ja korjauksia on tarkoitus tehdä
pikku hiljaa ajan, budjetin ja kohteiden kriittisyyden mukaan.